Talvinen Havanna

Taivas ei täällä ole aina niin sininen kuin turistien makeilevissa postikorteissa. Onneksi, sillä en osaa kuvittelevani eläväni koko vuotta paahtavan auringon alla ilman näitä kylmien rintamien suomia lepoviikkoja.Viime maanantaina tuli yksi, joka toi Havannan päälle lontoolaisia pilviä ja vakavia tulvia maan itäosaan. Kadut ovat huomiotaherättävän tyhjiä öisin, koska kylmä pelottaa puistojen ja jalkakäytävien tavanomaisia asukkeja. Täyteen ahdettuun bussiin nouseminen ei enää merkitse hikisten kainaloiden lemua, vaan astumista viileämpään ja ystävällisempään tilaan.

Lämpötilan laskiessa, huumorintaju ja toleranssi kasvavat; vanhusten luut alkavat särkeä ja kuumasta kaakosta tulee yleinen hullu unelma. Joulukuu on niin lähellä, ettei enää kannata aloittaa mitään, sanovat ne, jotka ovat siirtäneet suunnitelmiaan koko vuoden ajan. Nyt tulee kuluttamisen aika, julistavat ne kukkarot, jotka tänä joulunan ovat erityisen tyhjiä. Herkin aihe ovat kuitenkin takit ja peitteet, edes pieni suoja sitä kosteaa kylmyyttä vastaan, joka tunkee sisään ikkunoista.

Näen kadulla ihmisiä college-paidoissaan, villapaidoissaan ja paksuissa synteettisissä takeissaan, mutta mitään näistä vaatteista ei ole ostettu heidän omalla palkallaan. Tuon nahkatakin lähetti New Yorkissa asuva sisko, tuon raidallisen lahjoitti tytölle turisti, joka käväisi kaupungissa. Pikkupojalla on veljeltään peritty sadetakki, jonka hänelle oli antanut hänen setänsä, joka tarkastaa matkatavaroita tullissa.Vanha nainen, joka ylittää katua, varoo villaisia sukkahousujaan, jotka hän on vaihtanut vatkaimen terään. Vain hotellin vartijalla on päällään farkkutakki, jonka napit loistavat uutuuttaan.Pidän talvesta ja sen herättämästä ystävällisyydestä ihmisissä, mutta ymmärrän, että tämä vuodenaika herättää monissa myös tiettyä mielipahaa ja häpeää. Silloin ei voi nukkua puistonpenkillä, jossa herralla, jolla on kuluneet vaatteet, on ainoa asuinpaikkansa.

Koulussa kiusataan lapsia, joilla on kahdeksankymmentä-luvulla elintarvikekortilla ostettu takki.Kylmä erottelee ihmisistä ne, jotka voivat sulkea ovensa ja ne joilla on vain ikkunaluukut. Se korostaa eroa niiden välillä, jotka voivat pukea ylleen pitkähihaisen paidan ja ne, jotka joutuvat laittamaan kaksi t-paitaa päällekäin, koska heillä ei ole takkia. Kaikki tuijottavat lämpömittaria ja toivovat, ettei se laskisi kymmeneen asteeseen, koska asumisen kurjuus ja vaatevarastomme ei kestäisi yhtä ainoaa lumihiutaletta.