Jäähyväiset tutulle

Diplomatia kuuluu niihin taiteenlajeihin, josta saan ihottumaa aivan kuin semmoisista tansseista, joita katsoessa alkaa pyörryttää. MItä enemmän yritän ymmärtää suurlähettiläitä, kanslereita ja kaikkia tuon lajin viekkaita edustajia sitä enemmän hämennyn heidän teoistaan.  He halaavat toisiaan ja lahjoittavat hymyjä, vaihtavat lupauksia ja ilmestyvät kuvissa pitäen toisiaan kädestä. He puhuvat minun nimissäni, vaikka pitkään aikaan he eivät ole nouseet bussiin, jonottaneet eivätkä he tiedä kananmunien hintaa mustassa pörssissä.

Viime vuonna ”meidän” diplomaattiemme esittämä baletti on muistuttanut viettelytanssia. He ovat lähteneet tanssiin punaisin sukin ja heidän lupauksensa ovat sytyttäneet joitain mieliä. Kuitenkin me kolmannen rivin katsojat näemme jokaisen fouetté n teennäisenä ja uudet liikeet niin ennalta arvattavina, että ne saavat aikaan haukotuksia.

Nyt kyllästyneenä ja pettyneenä näihin näennäisiiin koreografioihin, olen alkanut tanssia kansan diplomatian pillin mukaan. Kun niin paljon tarjoiluja ja shampanjaa on tuhlattu, on parempi unohtaa moiset kravatilliset edustajat. Täytyy olla parempia tapoj akansoille löytää toisensa, olla yhteyksissä ja auttaa toisiaan.. Jätetään kansiloiden huoleksi protokollat ja allekirjoitetut sopimukset, joita ei panna täytäntöön. Me voimme sillä aikaa lähentyä toisiamme ja sopia asioista keskenämme.