Työkomennuksella

Kun katto petti kahdeksannen kerran olohuoneessa, hyväksyit työkomennuksen lähteä Venezuelaan lääkäriksi. Tiesit, ettet kuukausipalkallasi voisi ikinä korjata kuluneita palkkeja. Niinpä siellä ostamiesi kodinkoneiden jälleenmyynti auttaisi sinua ostamaan sementin ja palkit. Havannassa pankkitilisi saldoa nostaisivat ne viisikymmentä vaihdettavaa pesoa, jotka saisit kuukausipalkkana Caracasista. Vaimosi pyysi sinulta kannettavan ja pienin poikasi halusi Play Stationin.

Ensimmäisinä kuukausina nukuit huonosti kuunnellen laukausten ääniä, jotka kantautuivat pieneen huoneeseen, jonka jaat viiden työtoverin kanssa. Nostalgian karkoittamiseksi ajattelet sukulaistesi kasvoja, kun näytät heille kaikkia alennuksista ostamiasi kauniita vaatteita. Sillä aikaa pieni omaisuutesi jatkoi karttumistaan Kuubassa sillä ehdolla, että voisit nauttia siitä vasta työkomennuksesi päätyttyä.

Joku tunnusti sinulle eräänä yönä, että hän aikoi ylittää rajan ja mennä Miamiin. Kuulit sen eräältä sellaiselta, joka vähät välitti katon vuotamisesta, uudesta katosta ja pyydetystä läppäristä ja aikoi käyttää säästönsä uuden elämän aloittamiseen. Heti kuitenkin muistit sen sairaan, joka karkasi ja ei koskaan saaanut sukulaisiaan pois Saarelta. Karkureita rangaistaan erolla läheisistään, joiden kanssa he eivät enää voi olla yhdessä.

Niinpä vietit kaksi vuotta hoitaen ihmisiä ja pelastaen henkiä, kärsien etäisyydestä, pelosta ja asuntolan promiskuiteetista. Helpotuksen sinulle toi viesti siitä, että vaimosi oli jo alkanut ostaa sementtisäkkejä katon valamiseksi. Kun lähdön hetki oli käsillä, joku ilmoitti sinulle, että uusi komennus kuudeksi kuukaudeksi oli saapunut allekirjoitettavaksi. ”Ei se haittaa- ajattelit- sinä aikana ansaitsemallani rahalla voin korjata talon seinät”.