Lady, I love you

Odottelen Keskuspuiston penkillä ystävättäriäni , jotka ovat jo puoli tuntia myöhässä. Tänään on ollut kova päivä ja en oikein ole juttutuulella. Eräs mies, joka ei ole vielä kaksikymppinenkään, istuutuu vierelleni. Hän puhuu hyvin huona englantia, mutta hän käyttää sitä kysyäkseen, mistä olen kotoisin ja jos ymmärrän espanjaa. Ensiksi haluaisin pyytää häntä lähtemään ja sanoa , etten ole turisteja kalastelevia jineteroja varten, mutta annan hänen edetä epäonnistuneessa viettelystrategiassaan. Hän ei tiedä, että olen perinyt vaalean ihoni kahdelta espanjalaiselta isovanhemmaltani, mutta että passini on yhtä sininen ja kansallinen kuin hänen omansakin. Jos en näyttisi hänen silmissään ulkomaalaiselta, hän ei ikinä olisi tullut puhumaan minulle. En ole hyvä saalis – sen näkee jo kaukaa – mutta hän miettiikin, että vaikka vaikuttaisinkin köyhältä ulkomaalaiselta, voisin ainakin auttaa hänet saamaan viisumin maasta muuttamiseen.

Hän äityy sanomaan minulle hiljaisuuteni vaikuttamana “Lady, I love you” . Tuon rakkauden tunnustuksen takia en enää pysty pidättämään nauruani. Sanon hänelle pahimmalla keskihavannalasisella slangillani ”Älä kuluta paukkujasi minuun, olen kuubatar”. Hän hyppää pysytyyn kuin ampiaisen pistämänä ja lähtee haukkuen minua.

Kuulen kuin hän huutaa: ”tuo laiheliini vaikuttaa ulkkikselta, mutta on täältä ja on vähemmän arvoinen kuin kansallinen valuutta”. Päiväni on äkkiä muuttunut ja alan nauraa yksin sillä penkillä, muutaman metrin päästä Martin marmoripatsaasta, joka koristaa puistoa.

Turhautuneen Casanovan kosto saapuu nopeasti. Pohjoismainen nainen shortseissaan kulkee hänen ohitseen ja hän toistaa naiselle saman kertosäkeen kuin minulle. Nainen hymyilee ja näyttää vaikuttuneelta miehen nuoruuden ja värillisten lettien edessä. Näen heidän poistuvan yhdessä miehen ladellessa rakkauden tunnustuksiaan kielellä, jolla on osaa noin tusinan verran sanoja.