Ulospäin

Amerikkojen huippukokous päättyi eilen ja vaikuttaa siltä, ettei se saanut aikaan pikaista kokousta parlamentissa eikä täysistuntoa puoleen keskuskomiteassa Obaman ehdotusten arvioimiseksi. ”Kuuban uudelle alulle” , sanoi pohjoisamerikkalainen presidentti Trinidad ja Tobagossa, mutta tänään Fidel Castron mietelmät käsittelivät vain Daniel Ortegan pitkää puhetta. Kotimaan lehtien toimittajat eivät ole lähteneet kadulle kyselemään kansan tuntoja ja eräs naapurini kutsuttiin Operación Caguairán- operaatioon  pohjoisen naapurin mahdollisen hyökkäyksen takia.

Koska on kyse merkittävästä tapahumasta, asukaskokouksessa, joka pidetäänn rakennuksessamme tänään, pitäisi käsitellä Kuuban ja Yhdysvaltojen uutta suhdetta. Kuitenkin valtuutettu puhuu mieluummin niskottelevista naapureista, jotka eivät heitä roskiaan jätesäiliöön, kuin kuulee mielipiteemme erimielisyyksien loppumisesta.

Poikani koulussa on opettajia, jotka toistavat, että ”Obama on kuin Bush, mutta mustaksi maalattu” ja katumainokset kutsuvat meitä yhä taisteluun imperialismia vastaan.

En tiedä, mitä ajatella siitä erosta, mitä ulkomaailmalle sanotaan ja siitä uuvuttavasta saarnasta, jota meille toitotetaan joka päivä. Silloin en voi olla asettamatta kyseenalaiseksi sitä, että kaikki nuo puheet ”rauhanlehvästä” ja valmiudesta käsitellä laajoja asiakokonaisuuksia ovat vain ulkomaailmalle  sanottuja sanoja, lauseita, jotka sanotaan kaukana meidän korvistamme.