Äitini kulki pyykkikuorman kanssa sementtiselle pesualtaalle, jossa harja ja saippua valkaisisivat paidat ja hankaisivat housut puhtaiksi. Hätä valtasi minut ja siskoni, kun huomasimme vaarassa olevat viattomat muurahaiset, jotka tepastelivat vielä suljetun hanan alla. Silloin alkoi varomattoman muurahaisyhteisön, joka oli tietämätön siitä äkkikuolemasta, jonka äitini aiheuttaisi vedellä ja saippualla, pelastusoperaatio. Hulluja tyttöjä, ajettelivat naapurit varmaan, kun näkivät meidän pelastavan noita pienenpieniä hyönteisiä, joita he eivät edes erottaneet harmaalta sementiltä.
Ajan myötä ja nähtyäni, etten voinut pelastaa tuhansia muurahaisia kohtaloltaan, ymmärsin, että pienet ovat aina vaarassa tulla lakaistuiksi. Vallankumoukset ja sodat pyyhkivät pienet mukanaan kaikki ne, jotka eivät näy tilastoissa ja suurissa historiankirjoissa. Pienet asiat, jotka muodostavat yhteiskunnan perustan ja antavat sille elämän, kuolevat, kun väkivaltaisten muutosten ja sotatoimien hana avataan.
Mielessäni kielletyn hedelmän muistot, eräänä iltapäivänä puhuimme pihaparlamentissa ilman naamioita, vasikasta, joka juoksentelee maalla vapaasti pelkäämättä laitonta teurastusta ja kylmästä limsasta, joka ei ole maksanut tunnin jonotusta.Kaikki tämäkin on osa muurhaispesää, vaikkakin jotkut ”pesijättäret”, jotka haluavat putsata ja ravistella maata, uskottelevat, että ne ovat pienten elukoiden mielitekoja.
Olen yhä se pieni tyttö, joka pelkää niitä, jotka haluavat muuttaa kaiken ja katson epäilevästi niitä, jotka haluavat tarttua harjaan ja harjata pois perinteiset rakenteet. Luotan enemmän muurahaisten pienuuteen, niiden jatkuvaan kulkuun ja hitaaseen tilan valtaamiseen. Vaikka vesivirrat vievätkin ne nyt mennessään, koittaa vielä päivä, jolloin ne itse sulkevat hanat.
Generation Y Suomi 