Kuuden askeleen päässä Sullivanista

TIME ja CNN listoilla vuoden 2009 25 parhaasta blogista on paljon elementtejä, jotka täyttävät minut ylpydellä. Generación Y on ainut espanjankielinen blogi listalla. Kyseessä on kieli, jonka jokut epäilevät olevan mahdottoman sopeutua teknologian ja modernin maailman rytmiin.

Minä olen näistä kahdestakymmenestäneljästä blogin pitäjästä se, jolla on vähiten tunteja käytössään nettiin pääsemiseksi- siitä ei ole epäilystäkään. Kaiken kukkuraksi olen siinä ihmeellisessä tilanteessa, että kirjoitan blogia, jota itse en voi nähdä, kiitos vallitsevan sensuurin suodattimien.

Andrew Sullivan, josta on tullut meille blogien pitäjille oikea guru, on listalla sijalla viisi blogillaan The Daily Dish. Hän ei varmaan osaa kuvitellakaan, että joka viikko joukko kuubalaisia tarkastelee hänen tekstiään Why I Blog ja pitävät hänen työtänsä kompassinaan. Jo kahden kuukauden päästä näistä yhteisistä kohtaamisista, tiedämme, vähintäänkin sen, että vapaan mielipiteen ilmaisun tie ei kulje taaksepäin ja että kontrollin muuri voidaan rikkoa kerralla murtalla se bitti bitiltä ja blogi blogilta.

Mainokset

Tiimalasi

Joka päivä törmään ihmisiin, jota ovat pettyneet ja vetäneet pois tukensa Kuuban prosessilta. On niitä, jotka palauttavat kommunistisen puolueen jäsenkorttinsa, muuttavat naimisissa olevien tyttäriensä luo Italiaan tai keskittyvät  ihanaan lastenlasten hoitoon ja jonottomaan leipää. He alkavat ilmiantamisen sijasta juonitella, vahtimisen sijasta korruptoitua ja vaihtavat jopa radion lempiohjelmansa Radio Rebeldestä Radio Martíin. Kaikki tämä kääntyminen- joka on hitaampaa yksissä ja päätä huimaavaa toisissa – ja jonka huomaan tapahtuvan ympärilläni, on kuin saaren auringon vaikutuksesta tuhannet olisivat alkaneet luoda nahkaansa uudelleen. Kuitenkin tämä metamorfoosi on vain yksisuuntaista.

En ole ikinä tavannut ketään – ja minähän tunnen paljon ihmisiä – joka olisi muuttunut epäilevästä uskolliseksi tai joka olisi alkanut uskoa puheisiin kritisoituaan niitä vuosien ajan. Matemattinen kylmä totuus on edessämme: tyytymättömien osuus kasvaa, mutta aploodeeravien joukko ei saa uusia kannattajia. Aivan kuin tiimalasissa, joka päivä sadat pienet pettyneet jyväset tipahtavat aivan vastakkaiseen paikkan, jossa ne ennen olivat. Ne tippuvat sen kasan päälle, jonka me skeptikot, syrjäytetyt ja välinpitämättömien iso kuoro muodostamme. Luottamauksen puolle ei enää ole paluuta, koska mikään käsi ei voi tiimalasia kääntää, muuttaa päällipuoleksi tämän hetken alapuolta. Kertomisen ja yhteenlaskemisen ajat menivät jo. Nyt helmitauluilla lasketaan vain vähennyslaskuja, jotka osoittavat ainoastaan päättymätöntä pakoa yhteen suuntaan.