Ja meille annettiin mikrofonit

Unohtumaton ilta tuo eilinen Centro Wilfredo Lam- keskuksessa, kiitos taiteillija Tania Brugueran performanssille. Interaktiivisessa installaatiossa oli keskussisäpihalla puhujankoroke, mikrofoneja ja valtava punainen verho. Kaikki halukkaat saivat minuutin verran käyttää estradia puhuakseen, mitä mieleen juolahtaa. Koska mikrofoneja ei ole paljon, oikeastaan en ole törmännyt yhteenkään sitten pikkupioneeri aikojeni, kun lausuin patrioottisia säkeitä, joten tartuin tilaisuuteen. Ystävieni ilmoituksesta valmistelin tekstin sananvapaudesta, sensuurista, blogeista ja tästä vikkelästä työkalusta Internetistä.

Kansallisten tv- kameroiden läsnäollessa ja ulkomaalaisten Havannan X Biennaalin kutsuvieraiden suojatessa meitä, kaikuivat huudot ”vapaus”, ”demokratia” ja jopa avoimia haasteita Kuuban viranomaisille. Muistan, että yksi kaksikymmentävuotias poika tunnusti minulle, että hän ei ikinä ollut tuntenut itseään vapaammaksi.

Tania antoi meille mikrofonit, meille, joiden ei ikinä ole annettu pitää omia puheita, vaan meidän on pitänyt kestää auringon paahteessa muiden puuduttavia puheita. Kyse oli taiteellisesta tapahtumasta, mutta sanamme eivät olleet leikkiä.

Kaikki olimme hyvin vakavia. Kyyhkynen laskeutui olkapäillemme, varmasti aivan yhtä harjoitettuna kuin silloin 50 vuotta sitten. Mutta kukaan meistä puhujista ei pitänyt itseään valittuna eikä kukaan meistä halunnut jäädä viideksi vuosikymmeneksi huutamaan mikrofooniin.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s